Uusi retki Kätkävaaran luontopolulle

Kävin eilen Kätkävaaran luontopolulla toisen kerran tälle kesää (kesän ensimmäisen reissun kuvat nähtävillä blogini instagram-sivuilta @laulupohjoisestaluonnosta - tänne niitä ei ole valitettavasti tulossa). Miksikö? No, ensisjaisesti tietenkin sen vuoksi, että sinne ajaa Rovaniemeltä suunnilleen tunnissa ja se on mielestäni eteläisemmän lapin hienoimpia paikkoja, mutta pieneltä osin myös siksi, että vuoden takainen postaukseni paikasta on - aika kirjaimellisesti - ainoa postaukseni, jota kukaan käy tässä blogissa lukemassa. 😁 Siis no kidding: keskimäärin postaustani lukee 0-5 ihmistä (tääkin on kaunisteltu luku, 0-1 olisi se rehellinen versio 🙈), kun taas sitä on lukenut minun tapauksessani huimat noin 250 silmäparia. Tämä on valtaisaa, tämä on nicheni. 🤣 Joten toki kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti tuon nähtäväksenne lisää kuvia aiheesta. 😁 Behold:

Kätkävaaran luontopolulle on tosiaan helppo päätyä sekä Kemin että Rovaniemen suunnasta autolla, ajetaan vain joko Kemistä kohti Rovaniemeä tai toisin päin niin sanottua länsipuolentietä, kunnes siellä Tervolan kohdilla iso kyltti tienvarressa kertoo, että tuosta käännytään kohti Kätkävaaraa. Google mapsikin löytää perillä ongelmitta. Voisin varmuuden vuoksi kyllä tässä kohden mainita, että ainakin minun nettiyhteyteni on juuri paikan parkkialueen kohdalla täysin kuollut (reitin varrella kyllä toimii niin hyvin kuin nyt metsässä yleensä), joten ainakaan minun puhelimellani ei pysty siinä parkkipaikalla alkaa Google mapsista etsimään mitään reittitietoja, kun se herjaa off line -tilaa... Mutta se ei liene suuri ongelma. 😁

Isolta tieltä kääntymisen jälkeen joutuu vielä kääntymään muutaman kerran hiekkatieltä toiselle ja sitten päädytään sinne parkkialueelle, johon ainakin minä olen aina saanut auton ongelmitta mahtumaan vaikka paikka onkin tähän aikaan vuodesta hillastajien suosiossa. Reitillä ei niinkään ihmisiä näe, mutta alkupään soisemmalla osuudella näkee, kuinka hahmoja kyykkii metsässä korien, sankojen ja pussien kanssa. Tämä onkin loistava hillavuosi ja tälläkin alueella tätä lapin metsien kultaa tuntuisi riittävän (itse en - le pyhäinhäväistys - lakoista niin välitä, joten jätän ne mieluusti muitten poimittavaksi ja odottelen ennemmin mustikoiden lopullista kypsymistä).

Parkkipaikalla on suuri puinen portti merkitsemässä reitin alkupistettä ja myös joitain informaatiotauluja luettavaksi. Aluksi kävellään ihan lyhyt pätkä hiekkapolkua ja sitten näkymä muuttuu tällaiseksi:

Tämän alkupään reitin (joka kiertää paikan lammen ympäri ja on huipun pirunpeltojen ja näköalatornin ohella alueen kaunein osuus omasta mielestäni) on tarkoitus olla saavutettavissa myös pyörätuolilla liikkuville tai lastenrattaita työntäville ihmisille, mutta tosiaan yksi laudoista on täysin tuhoutunut kuten kuvasta näkyy. Muuten laudat ovat nähdäkseni ainakin suunnilleen ehjiä, joten jos tuosta vain pääsee ylitse, on tämä alkuosuus kuljettavissa oikeastaan kenelle vain. 

Tämä esteetön polku kiertää tosiaan lammen ympäri ja on pituudeltaan alle kilometrin. Yksi sivu on vähän metsäisempää, mutta silti suhteellisen kosteaa ja muuten näkymä on sitten kuin nyt lapin soilla yleensäkin. Polulla pysyteltäessä kengät pysyvät kuivina, mutta jos haluaa päästä lähemmäksi lammen rantaa ja seikkailla paikan vanhoilla pitkoksilla, jotka on jätetty paikoilleen silloin kun uudet on asennettu ilmeisesti kymmenisen vuotten sitten, saa jo varautua siihen, että niistä ei ole paljoakaan jäljellä ja se vähä mitä on, vajoaa jonkun verran kun päälle astuu. Ja jos astuu johonkin, missä pitkoksia ei ole lainkaan, vaikkapa jonkin makoisan hillan perässä, niin sitten kyllä tarvitsee vedenpitäviä jalkineita tai saa taittaa loppumatkan märillä sukilla. 😁

Kätkävaaran luontopolkua mainostetaan internetissä aika vähän (mikä selittää sen, että ihmiset päätyvät minun blogiini siihen tutustumaan 😁 ), mutta yleensä mainitaan, että siellä on tulistelupaikka/kota tämän esteettömän reittiosuudenkin varrella. Siitä minun pitänee mainita jotain:

Valitettavasti se on siis ollut pelkkää tuhkaa koko tämän kesän ajan. 😞 WC on vielä pystyssä ja aivan hyväkuntoinen, joten sitä sentään pääsee käyttämään. Pienen matkan päässä esteettömän polun varrella on myös metsässä kota, mutta sinne pääsy ei tokikaan esteetön ole:

Tähän aikaan vuodesta esteettömän polun varrella kasvaa lakkojen ohella kanervaa ja lammen rantavesissä kauniin valkeina hohtavia lumpeenkukkia. 🥰 Koko alueella on jo nähtävissä ensimmäisiä merkkejä siitä, että keskikesä on kääntymässä kohti loppukesää ja kasveissa alkaa hehkeän vihreän ohella olla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä siellä ja täällä - hehkuivatpa jotkut yksittäiset lehdet syvän purppuraisinakin jo. 

Jos lähdet kiertämään varsinaista 7 kilometrin mittaista luontopolkua, pääsee sille lähtemään paristakin kohtaa tämän esteettömän polun varrelta. Tämä vaikuttaa kuitenkin polun kiertosuuntaan ja suositellulle kiertosuunnalle päätyäksesi, sinun tulisi lähteä liikkeelle siitä risteyksestä, joka on varsinaisesti merkitty "Luontopolku" -kyltillä ja varmemmaksi vakuudeksi myös oranssilla kulkusuuntanuolella:

Alkupätkä on "tavallista suomalaista metsää" eikä mitenkään erityisen mieleenpainuvaa seutua. Reitin varrella on infotauluja, jotka kertovat alueen eläimistöstä ja kasveista, paikallisista tavoista, historiasta, alueen synnystä ja esimerkiksi neuvovat, miten puitten korkeutta tai ikää pystyy arvioimaan. Polku on myös merkitty äärimmäisen selkeästi ja siellä on maasta törröttävien opaskeppien lisäksi käytetty myös puista roikkuvia oransseja huomiotankoja. Tästä suuri kiitos reittiä tekemässä olleille tahoille. 

Osa reitistä on pitkostettua, mutta ei suinkaan koko matka. Mielestäni reitti on ehkä keskivaativa. Jonkun verran on nousemista kohti huippua, mutta se ei ole missään kohtaa kauhean jyrkkää. Suurin haastavuus on varmastikin se, että alue on todella, todella, todella kivikkoista ja kaikki kivikkoiset alueet eivät ole pitkostettuja. Näillä pätkillä on liukastumisvaara kostealla kelillä ja lisäksi kivet voivat liikkua jalan alla ja aiheuttaa sitä kautta vaaran tasapainon menettämisestä tai nilkan nuljahtamisesta. Suosittelisin kenkiä, joissa on pitävät pohjat ja tukea nilkoille (ja vedenpitävyyttä jos haluaa siellä alkumatkalla poimia niitä lakkoja 😁 ). 

Huippua lähestyttäessä kivikkoisuus lisääntyvät ja vastaan alkaa tulla suoranaisia pirunpeltoja. Kätkävaarahan on, kuten alueen useat informaatiokyltit kertovat, muinaisranta vaikka se näin vuonna 2020 tuntuukin hieman hassulta ajatukselta. Pirunpellot ovat muinaisrannoille tyypillisiä merkkejä ja alueella on myös kallioissa ikiaikaisia aallonmerkkejä. Wikipedian mukaan pirunpeltojen nimitys pohtautuu vanhoihin uskomuksiin, että itse piru on käynyt viskomassa kivet sjoilleen tai että niin kivisen pellon kyntämiseen olisi vaadittu pirua. Wanhan kansan selitykset asioille ovat aina kiinnostavaa luettavaa. 😁 Yhtäkkiä metsä loppuu ja vastassa on alueen huipun valtaisa kivikkoalue, joka ylitetään pitkoksia pitkin ja jota pääsee ihailemaan näkötornista käsin. Yhteen suuntaan tiiraillessa pirunpelto näyttää jatkuvan loputtomiiin. 

Kun ensimmäisen kerran kävin Kätkävaaran huipulla vuosi sitten tietämättä yhtään, mitä reitiltä odottaa, salpasi tämä yhtäkkiä paljastunut näky lähes hengitykseni hetkeksi. Nyt jo tiesi, mitä odottaa, mutta vieläkin näky on niin upea, että viimeisen pätkän kohti huippua huomaa vaistomaisesti kiirehtivänsä. Huipulla tuulee aina jonkin verran, joten siellä on mukava pitää taukoa - tietenkin ennen kaikkea näkymien vuoksi mutta myös siksi, että tuuli vähentää hyttysten ininää ympärilläsi. 😁 Heti huipun jälkeen tulee kyllä myös vastaan laavu (jota en tällä kertaa kuvannut, sillä siellä oli ihmisiä), joten siellä onnistuu myös makkaranpaisto tai muu isomman evään valmistus. Itselläni oli vain voileipiä, joten ne pystyi nauttimaan missä vain polun varrella. Laavun yhteydessä on myös WC. 

Laavun jälkeen alkaa laskeutuminen takaisin päin kohti lampea. Maasto on välillä yhä varsin kivikkoista, välillä metsäisempää. Tällä puolella on myös yhdessä kohtaa metsää paljon kieloja, jotka olisin tänä vuonna halunnut nähdä kukassa, mutta en ollut liikkellä oikeaan aikaan kummallakaan tämän kesän reissullani. 

Informaatiokylteissä tällä puolella kerrotaan muun muassa porojen talviruokinnasta ja puitten runkoihin muinoin kaiverretuista merkinnöistä. Luonto on aika tyypillistä suomalaista metsäluontoa - paljon kuihtuneita metsäkurjenpolvia, alkukesästä siellä oli myös kukassa valtavasti metsätähtiä ja esimerkiksi oravanmarjoja. Nyt alueella on kukassa kultapiiskuja, maitohorsmia, kanervia ja muita muuallakin yleisiä luonnonkukkia. Mustikkaa on joka puolella, tämä on valtavan hyvä mustikkavuosi. 😍💙

Seitsemän kilometrin täytyttyä palaat takaisin lammelle, mistä on enää lyhyt matka parkkipaikalle. Itse yleensä kierrän lammen vasta reitin lopuksi ja vietän pitkän aikaa nauttien sen rauhasta ja ihaillen varsinkin niitä valkeita lumpeenkukkia. 💚

Alueella on Kätkävaaran luontopolun lisäksi myös toinen luontopolku, Natnet-luontopolku (tai jotain sentapaista se nimi kai oli). Olen senkin kertaalleen kiertänyt, mutta se ei erotu luonnosta niin hyvin kuin varsinainen Kätkävaaran luontopolku ja itse ainakin jouduin pariinkin kertaan metsässä tähyilemään pitkään, että minnes tästä nyt olisikaan tarkoitus jatkaa... Itse en koe tarpeelliseksi sitä enää välttämättä kiertää vaikka pari kohtaa tämän lyhyen (muistaakseni reitti on vain pari kilometriä pitkä?) reitin varrella olikin näkemisenarvoisia. Reitti yhtyy luontopolkuun parissa kohtaa ja alueella on kyllä jotain opastusta siitäkin.