Vuodentakainen syysretki Martimoaavalle



Tämänkesäistä Martimoaavan soidensuojelualuetta koskevassa postauksessani lupailin toista postausta, joka keskittyisi viime syksynä napattuihin ruskakuviin, alueen pitempään vaellusreittiin Koivuselän autiotuvalle saakka sekä hieman alueen linnustoon. Sepä olisi nyt tässä. Ihanaa saada nämäkin kuvat vihdoin postattua, ihan ei sentään vuotta kerennyt vierähtämään. 🙈😂



Tälle reitille - kuten myös Järviaavan rengasreitille ja lyhyelle luontopolulle - voi lähteä Hangassalmenahon parkkipaikalta, jonne löytää helposti Rovaniemeltä päin tultaessa lähtemällä itäpuolentietä kohti Kemiä ja kääntymällä sitten kohti Alaniemeä matkan varrella (kyltissä lukee tarkemmin "Alaniemi 46, Sompujärvi 29"). Vaellusreitti päättyy Kivalojen parkkipaikalle Keminmaassa, joten auton voi toki jättää myös sinne ja lähteä liikkeelle sieltä suunnasta. Itse en siellä saakka ole käynyt, joten en osaa siitä parkkialueesta sanoa juuta en jaata. 😅 Ainakin tässä päässä opastus parkkipaikalle, ja opastus eri reiteille sieltä parkkipaikalta, on erinomaista. 👌


Yleensä matkakertomuksissani ei kauheasti vilahtele ihmisiä, mutta tällä reissulla minulla oli mukana seuralainen, joten pääsette nyt poikkeuksellisesti ihmettelemään ihmistä metsässä. 😂 Teimme tämän reissun ihan syyskuun lopussa silloin vuonna 2019, joten ylle oli jo syytä kietaista neuletta ja toppaliiviä ja kaulahuivia ynnä muuta lämmikettä. Oli kyllä aivan mahtava ajankohta tehdä tämä reissu, ruskan värit alueella olivat aivan kertakaikkisen upeat. 💛


Pienen metsäkaistaleen jälkeen polku johdattaa pitkoksille ylittämään ensimmäistä suoaluetta. Ja näky on suorastaan upea. Minä tahansa vuodenaikana siis, mutta tuona ajankohtana tässä kohtaa pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla havainnoimaan sitä syksyisen luonnon loisteliasta värikirjoa. 😍


Risteyksestä jatketaan kohti Kivaloita, koska reitin toinen päätepiste on tosiaan Kivaloiden parkkipaikalla. Tässä kohtaa (ja vielä hyvän matkaa tämän jälkeenkin) seurataan vielä samoja reittejä Järviaavan kierroksen kanssa. 



Niin upeaa ja rauhallista; tämä on taas niitä paikkoja, jotka pitää itse päästä ottamaan paikan päällä vastaan kaikilla aisteillaan. Kesäreissullani pääsin näillä samoilla pitkoksilla ihmettemään jos jonkinlaista suokasvia sudenkorentojen ja kimalaisten suihkiessa ympärillä, mutta nyt luonto oli jo rauhoittunut ja hiljentynyt ottamaan vastaan tulevan talven. Näin valokuvassa näyttää ehkä ylemmässä kuvassa hieman siltä kuin kyseessä voisi olla jokin hyvinkin kuivakin paikka, mutta suohan se siinä vaan aukeaa jokaiseen ilmansuuntaan. 


Ensimmäisten suoalueella kasvavien koivujen tullessa näköpiiriin, muistan olleeni aivan pökerryksissä niitten upeana hohtavasta keltaisesta väristä ja räpsineeni kännykkäni kameran aivan tukkoon kuvista. 😍😅 Tässä siis ihan pari maistiaista vaan, tämä on eeeeerittäin karsittu versio siitä, kuinka paljon niitä vaihtoehtoisia otoksia oli tyrkyllä juuri tästä kohtaa reittiä. 🙈



Puuttomat nevalakeudet alkavat saada sekaansa enemmän ja enemmän koivuja ja tässä kohtaa aletaan lähestymään suon keskellä sijaitsevaa keidasaluetta, jossa kohoaa lintutorni (jonka rappuset ovat kuitenkin olleet sekä viime syksyn reissullani että tämän kesän reissullani... no, ne ovat olleet aivan poissa ja torniin ei ole voinut nousta), jonka vierellä on esitelty eräitä alueen lintuja. Martimoaavan soita kuvaillaan sekä lintujen että lintuharrastajien paratiisiksi ja vaikken itse harmikseni lintuja juuri tunnekaan, voin sen kyllä uskoa. Alueella pesii lähes 100 eri lintulajia; esimerkiksi kuikkia, kaakkureita, laulujoutsenia ja kurkia. Luontoon.fi -sivusto listaa myös, että alueella tavataan petolinnuista monenlaisia pöllöjä ja haukkoja ja muista linnuista yleisimpiä määrällisesti ovat esimerkiksi pajulinnut, niittykirviset, keltavästäräkit ja metsäkirviset. Myös erilaisia sorsia, metsäkanalintuja ja metsähanhia esiintyy. Jos aihe kiinnostaa enemmälti, pääsee Suomen lintuatlaksesta kahlaamaan läpi ihan kattavaakin listaa alueella tehdyistä pesimähavainnoista. 😊🐤🐦



Lintutornivierailun jälkeen matka jatkuu läpi tämän koivuisen sekametsäläntin ja sieltä suunnataan pitkoksia pitkin uuden suoalueen halki kohti kunnollista havumetsäaluetta, jolla sijaitsee myös reitin ensimmäinen tulipaikka eli Martimojärven laavu. 



Metsäkaistale tuo suoluontoon kivaa vaihtelua ja syysretkellä sitä unohtui toviksi jos toiseksikin ihailemaan päänsä yläpuolella toisiaan kohti kurottuvia oksia ja niiden muodostamaa syysvärien tilkkutäkkiä. Näky oli hyvinkin maalauksellinen. Kaunis päivä, täydellisen sininen taivas ja juuri tarpeeksi ohitseleijailevia pilviä luomaan sille kontrastia. 



Naavaa puitten oksilla kertomassa ilman puhtaudesta. 





Kosteinta suoaluetta ylittäessämme pääsimme näkemään, kuinka vesi oli jäätynyt pinnalta yön aikana niin tehokkaasti, ettei ohut jääkerros ollut päivän aikana sulanut pois. Kauniita kuvioita veden pinnalla ja värimaailma kuin postikortista. 💛



Metsän halki jonkun aikaa tarvottuamme saavuimme Koivuselän autiotuvalle, joka merkitsi meille reitin käännöspaikkaa. Täältä olisi vielä ollut 6,5 kilometriä matkaa Kivaloitten parkkipaikalle ja sitten meidän olisi pitänyt pohtia, miten olisimme päässeet siirtymään takaisin autollemme sinne toiselle parkkialueelle. Joten koimme parhaaksi pitää täällä ruokataukoa ja kääntyä sitten takaisin päin. 😅 Autiotupa vaikutti autiotuvaksi kerrassaaan viihtyisältä ja voisin siellä joskus vaikka yöpyäkin vaikka yleensä pidän retkeni yhden päivän mittaisena. Tunnelmallinen sisältä ja autiotuvaksi aivan kelpo varustelutaso. Lähes vieressä pulppuaa myös lähde - sen nimi on Laurin lähde ja se on nimetty sen 1940-luvulla löytäneen Lauri Alakärpän mukaan. Tällaisena pienenä knoppitietona. 









Takaisin päin kävelimme jonkun matkaa samoja askeleita, kunnes tulimme metsässä risteykseen, josta pääsi kääntymään Järviaavan rengasreitille. Sitten palasimme autolle niitä samoja polkuja, jotka esittelin aiemmassa kesäpostauksessani. 😊

Tämä varmaan tuli jo selväksi, mutta kertakaikkiaan ihastuttava syysretkikohde tämä Martimoaapa. 💛





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kätkävaaran luontopolku

Päiväretki Riisin Riettaalle (kiva paikka kaameasta nimestä huolimatta :D)