Napapiirin retkeilyalue: Vaattunkikönkään parkkipaikalta lähtevät polut

Napapiirin retkeilyalue sijaitsee noin 20-25 kilometriä Rovaniemen keskustasta Sodankylään päin ja on ihanteellinen paikka erilaisille päiväretkille. Itse olen käynyt siellä tämän kesän aikana useaan otteeseen, mutta en ole saanut aikaiseksi raapustella ylös mitään tuntoja näistä patikoinneistani. Tähän ensimmäisen postaukseen kokoan nyt kuvia niiltä kulkemiltani reiteiltä, joiden lähtöpisteenä on Vaattunkikönkään parkkipaikka (Könkäänsaaren esteetön luontopolku, Kielosaaren kasvi- ja sienipolku sekä Suoluontopolku - joskin Suoluontopolku jäi meillä vähän puolitiehen kulkijakaverini huonon kenkävalinnan vuoksi 😀 ). 

Napapiirin retkeilyalueessa on - Rovaniemeläisen kannalta helpon sijainnin lisäksi tietenkin sillä jopa julkisilla pääsee melko lähelle näittenkin reittien aloituspaikkaa (myöhemmin esiteltävän Pikkurompan polun aloituspaikan kyseessäollessa bussilla pääsee käytännössä viereen) - ehkä parasta sen monipuolisuus. Reittejä on useita ja eripituisia, esteettömästä vaativaan. Luonto vaihtelee reitistä riippuen ja samankin reitin sisällä rehevistä jokivarsien kasvilehdoista, jylhiin könkäisiin joita voi ihastella riippusilloilta, erilaisiin suoalueisiin ja kallioisiin vaaroihin. Noin esimerkiksi. Nähtävää riittää ja kyllästymään ei pääse vaikka samalla alueella kävisi monta kertaa kesässään (osa reiteistä on toki mahdollista kulkea myös talvella, mutta kevättulvien aikaan joillain reitinosilla pitkokset ovat veden alla ja niitten kulkeminen käy jo jokseenkin haastavaksi...). Lintutornejakin alueella on lintubongauksesta kiinnostuneille, meille muille toimivat näköalatorneina ympärillä avautuviin maisemiin. 

Ruohokanukka (cornus suecica) on yksi niistä luonnonkasveista, jotka opin tänä kesänä nimeämään.

Me teimme reissumme tälle puolen aluetta jo juhannuksen aikoihin (minkä vuoksi kasvikuvat ovat aika erilaisia kuin mitä ne nyt syyskuussa olisivat 😹 ) ja tarkoituksena oli ihan rentoutuminen luonnossa ja pieni välipalahetki makkaranpaiston merkeissä. Silloin reitillä - varsinkin sillä alkupätkällä mikä on tosiaan pitkostettu niin leveästi, että sillä mahtuu liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla - seikkaili paljon kulkijoita ja sekaan mahtui monia kansallisuuksia. Makkaraakin paistettiin samalla laavulla, mihin kaksi reppureissaajanaista olivat pysähtyneet kuivattelemaan hetkeksi vaatteitaan. 

Kokonaisuutena kaikki tämän puolen reitit ovat varsin helppoja ja aloittelijaystävällisiä lukuunottamatta tosiaan sitä pikkuseikkaa, joka meidänkin turmioksemme kävi - pitkospuut ovat ilmeisesti aika harvoin niin hyvin pinnalla, että siellä pärjäisi kuivin sukin ilman todella hyvää vedenpitävyyttä kengissä. Muuten ei isoja nousuja eikä kauheitten kivikkojen läpi vaeltelevia nilkantappopolkuja tai mitään sellaista, mikä nostaisi edes vähän reitin vaativuusluokitusta. Kunhan jalkinevalintasi sietää vettä, niin you're good to go! 👌🙆

Tulee vähän ikävä kesäkuista luontoa kun näitä kuvia katselee. 😹💚