Pisan luonnonsuojelualue
Olen altistanut lähipiirini viime päivinä lukuisille luokattoman huonoille vitseille siitä, miten kävin Pisassa katsomassa sitä kuulua tornia. Joten en tee niitä enää. Mutta heheh, katsokaas tuota Pisan tornia tuossa yllä. Hehehe... heeeeh. Okei. Nyt kun tämä on hoidettu alta pois, voidaan keskustella ihan aikuisten oikeasti tästä Nilsiä ja Juankosken rajalla Kuopiossa sijaitsevasta luonnonpuistosta. 😅
Pisan luonnonsuojelualue sijaitsee tosiaan Kuopiossa ja kyseisen alueen keskiössä on 270 metriä korkea vaara, jonka laelta näkee kauaksi kaunista järvisuomalaista maisemaa. Vieläkin kauemmaksi näkisi jos nousisi tuohon pääkuvassa esiteltyyn Pisan torniin (ehehee...), mutta minusta nuo metalliset kierreportaat ovat sulaa hulluutta ja tulin puoliväliin noustuani siihen tulokseen, että mikään näky, mitä huipulta mahdollisesti avautuisi, ei ole minulle kaiken sen kauhun arvoinen. 🙈😅 Joten minä jouduin luovuttamaan ja jättämään sen leikin kesken. Hyvin sieltä näki maastakin käsin maisemia.
Alueen läpi kulkeva luontopolku on nimeltään Pisan kierto ja sillä on mittaa 8,5 kilometriä. On mahdollista myös esimerkiksi nousta vain huipulle ja takaisin, matkaa taitaa silloin kertyä 2-3 kilometriä suuntaansa riippuen siitä, kummalle kahdesta alueen parkkipaikasta jättää autonsa (ei muuten kannata unohtaa, allekirjoittanut saattoi maisemista innostuneena kävellä väärälle parkkipaikalle ja joutua sitten palaamaan hyvän matkaa takaisin... 🙈).
Ensimmäinen merkitty nähtävyys, joka minulle tuli vastaan (lähdin liikkeelle Lastukosken P-paikalta), oli "Iso Mänty". Miusta on kovin ihanaa, että meillä Suomessa tällaisiakin asioita kunnioitetaan oman kylttinsä ansaitsevina nähtävyyksinä. Ihan aidosti siis. Kyseessä on tosiaan poikkeuksellisen iso mänty, kuten kyltti tyhjentävästi käyskentelijää informoikin. Se on tuossa kuvassa, niin voitte vähän suhtauttaa kokoa alueen muuhun puustoon. 😁
Alueella on suurimman osan aikaa ihan riittävän helppo kulkea, sillä pitkokset ajavat vielä asiansa ja hankaliin paikkoihin on rakennettu portaita sekä kaiteita. Ainoa ongelma kulkemisen kannalta on (sen lisäksi, että reittiin sisältyy jyrkkää nousemista, joka voi käydä kunnon päälle) se, että polulle on monessa kohtaa kaatunut myrkyissä (?) puita ja niitä joutuu joko kiertämään tai sitten alittamaan tahi ylittämään, miten nyt kukakin kokee helpoimmaksi ja turvallisemmaksi. Kyllä siitä toki selviää, mutta jos on jotain ongelmia jalkojen liikkuvuuden suhteen, niin asianlaita voi olla hyvä pistää merkille. Minusta kun ainakin usein järkevintä oli mennä runkojen yli ja kyllä siinä jalkaa sai ihan isolla kaarella nostaa, että homma onnistui. 😅
Alueen minusta mieleenpainuvin nähtävyys oli Pirunkellariksi kutsuttu luolamuodostelma. Se oli kauniilla paikalla keskellä nousua Pisan huipulle. Olisin halunnut lukea enemmänkin sen historiasta, muodostumisesta tai siihen liittyvistä uskomuksista (aivan varmasti sellaisia on), mutta en ainakaan nähnyt mitään info-taulua aiheesta. Jossain kyltissä taidettiin mainita yleisesti, että uskomuksia liittyi. Muualta luin, että luolat ovat syntyneet, kun kalliosta on hakattu korukiveä (nykyään tämäkin paikka on tietenkin rauhoitettu ja vaikka siellä vielä jokin kaunis kivi kimmeltäisikin, niin sitä ei parane alkaa irrottelemaan sieltä muistoesineeksi).
Pirunkellarin jälkeen kiskoin itseni metallikaiteeseen tukien kohti huippua. Päivä oli helteinen ja tässä kohtaa tuntui hetken hieman pahalta, mutta pidin sitten juomatauon ja söin vähän mustikoita (niitä on muuten paljon tarjolla juuri nyt) ja jaksoin taas jatkaa matkaa. Huipulla on tosiaan kauniit näkymät ja tornin huipulta ne olisivat varmasti kerrassaan upeat jos sinne vain uskaltaisi kiivetä. 🙈 En aivan ymmärrä tätä tornia, jos nyt rehellisiä ollaan. Onhan se varmasti toki kestävä puiseen verrattuna, mutta kyllähän puinen istuu luontoon paremmin ja tiedän, että en ole todellakaan ainut ihminen maailmassa, joka pelkää kierreportaita. Vielä ei ole tullut vastaan puista maisematornia, mihin en uskaltaisi nousta huipulle saakka, mutta tämä Pisa nyt tosiaan jäi tältä osin valloittamatta. Huipun läheltä pitäisi löytyä myös Kämmenkivi-niminen nähtävyys, mutta se jäi minulta välistä, kun sillä suunnalla hengaili muita ihmisiä koirineen ja ajattelin, että en halua tunkea liian lähelle heidän seuruettaan yhden kiven vuoksi.
Sen sijaan tutustuin kallioihin, joihin on aikoinaan hakattu Täyssinän rauhan rajoja. Siitä oli muistona kalliossa myös tällainen metallilaatta. Muistaakseni huipulla oli myös info-taulu, joka kertoi Pisan alueen merkityksellisyydestä taiteilijoille retkeilijöiden ohella. Monet ovat näistäkin maisemista ammentaneet inspiraatiota aikojen saatossa. Itse asiassa Pisan vaikuttavuudesta kertoo sekin, että se mainitaan jopa kansalliseepoksessamme Kalevalassa, jossa Joukahainen toteaa seuraavaa:
Ylläolevista kuvista näkee vähän rinteiden jyrkkyyttä, mutta myös sen, että nousemista ja laskeutumista on avitettu portailla ja kaiteilla. Ei se silti aivan kevyttä hommaa ole ja ei kannata lähteä liikkeelle liian tiukalla aikataululla (kuten ei toki luontokohteisiin yleensäkään).
Jäänteet entisaikojen asumuksesta
Kaiken kaikkinensa Pisa oli aivan mukava päiväretkikohde ja tarjosi minulle - tässä vaiheessa siis jo lapin luontoon aika tottuneelle yksilölle - mukavan kurkistuksen savolaiseen metsään pitkästä aikaa. Paikkaa oli minulle suositeltu ja nyt haluan jakaa suosituksen eteen päin sinulle, joka tätä postausta ehkä jonain päivänä eksyt lukemaan. 😊
Kommentit
Lähetä kommentti