Outokummun vanha kaivos

Nämä kuvat on - kerrotaan tämä nyt rehellisyyden nimissä näin jo heti alkuun ja pestään kädet mahdollisista paikkansapitämättömyyksistä 😅 - otettu jo yli vuosi sitten juhannuksen aikoihin vuonna 2019. Bloggailu jäi silloin viime kesänä muitten juttujen alle ja sitten meni loppukesästä ihan kokonaan tosiaan tauollekin niinkutsutun lorvikatarrin iskettyä, mutta olen kuitenkin näitä viime kesänä otettuja kuvia säästellyt sillä ajatuksella, että kyllä mie ne vielä jonain päivänä blogiinkin postaan. Kun tiedä milloin tulee seuraavan kerran esimerkiksi Vanhalla kaivoksella käytyä ja se on ehdottomasti mainostamisen arvoinen mesta. 😍

Kaivostoiminta Outokummussa päättyi Vanhan kaivoksen nettisivujen mukaan jo vuonna 1989 ja silloin päättyi 79 vuotta paikallista kaivostoimintaa. Pääasiassa paikkakunnalla oli louhittu kuparia. Näistä ajoista muistoina ovat kuitenkin kaupungin maine nykyiaikaisen, suomalaisen kaivostoiminnan alkulähteenä ja tietenkin tämä Vanha kaivos rakennuksineen ja museoineen. 

Lipunmyynti tapahtuu myymälässä, jossa on myös myynnissä kaikkea kiehtovaa kaivosaiheista tavaraa, kuten nämä upeat turvakypärä-amppelit. 😁

Tämänhetkisillä taksoillaan aikuisen aluelippu näyttää kustantavan 14 euroa ja lapsen vähän vähemmän, perheelle on tarjolla perhelippuakin. Alueella järjestetään opastettuja kierroksia, mutta omatoiminen tutkiminenkin onnistuu ja kohteiden yhteyteen on kyllä kiinnitetty runsaasti kylttejä, jotka kertovat esineistä, paikoista ja niiden historiasta kaiken olennaisen. Minä skippasin opastetun kierroksen ja läksin tutkimaan. 

Kaikki rakennukset on valjastettu johonkin käyttöön, näistä ylin esitteli kaivoksella käytettyjä ajoneuvoja ja alempi oli keskittynyt wanhoilta ajoilta säilyneiden valokuvien esittelemiseen.

Kaikkein kiehtovinta vanhalla kaivoksella sen nykymuodossa on varmaan useimmista kaivostunneliin sijoittuva osuus. Tunneli on kesähelteilläkin kylmä ja kostea ja siellä pitää käyttää suojakypärää. Katosta tippuu vettä ja ympäriltä kuuluu outoja ääniä. Ovessa oli muistaakseni jopa varoituslappu, että ihan täällä on turvallista vaikka aika hyytävä tunnelma ollaankin saatu aikaiseksi. 😅 Tunnelissa on esillä kaikkia louhintaan ja malminkuljetukseen liittyviä härveleitä ja lopulta siellä pääsee tapaamaan itsensä Vuorenpeikon. 😰😅 Se, mitä harva enää muistaa (mutta mihin minä tulen tässä kirjoituksessa vielä palaamaankin, sillä olen wanha ihminen jo), on että aikoinaan (tarkemmin ottaen ilmeisesti muutama vuosi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa) tällä samalla alueella toimi elämyspuisto nimeltä Vuorenpeikon maa. Minä muistan, minä kävin siellä lapsena. 😄 Se, mikä minusta tuntui määrittelemättömällä tavalla erikoiselta, oli että alueen pihalla seisoo vielä tänäkin päivänä (no, okei ainakin vuosi sitten siis) runkoja niistä lähes 30 vuotta sitten hylätyistä keinuista ja kiikuista. Mie tunnistin ne välittömästi, koska olin sattunut jokin aikaa aiemmin katselemaan Vuorenpeikon maassa kauan, kauan sitten napattuja valokuvia. Että Vuorenpeikon maata ei sinällään enää ole, mutta tietäjät tietää ja osaavat löytää sen jäänteet alueelta vieläkin. Mutta Vuorenpeikko itse on siis vieläkin tavattavissa kaivostunnelin synkissä syvyyksissä. 

Siellä meitä katsellaan, hyytävää tunnelmaa aletaan rakentaa tässä kohtaa

Paikka on täynnä mannekiineja tällaisissa no, kaivospuvuissa tietenkin. Henkilökohtaisesti harrastan kauhuelokuvia ja sain paikkaa yksin kierrellessäni kaikenlaisia ajatuksia siitä, miten jokin noista onkin yhtäkkiä kadonnut paikaltaan ja jossain hyllyn takaa kuuluu rasahdus. 😅

Sitten kuvia sieltä itse tunnelista:

Vuorenpeikko

Mineraalinäyttely:

Välillä oli kiva pisteytyä raikkaassa ulkoilmassakin näitten kaikkien vanhojen rakennusten välillä. Paikassa on myös vanha kaivostorni, jonka huipulta avautuvat hienot näkymät Outokummun ylle. Minäkin siellä kävin, mutta yhtään julkaisukelpoista kuvaa en onnistunut nappaamaan. 

Rakennukset olivat minusta sekä sisältä että ulkoa arkkitehtuurisesti äärimmäisen kiehtovia ja viehättäviä. Tutkin niitä kauan ja hartaasti ja kännykkäni muisti huusi armoa kuvapaljouden edessä. 😁 Pidin erityisesti wanhojen tiilien yhdistymisestä maalattuihin puupintoihin rakennusten ulkoseinissä. 

Alueella on esillä useita pysyviä näyttelyitä, jotka ovat nettisivujen mukaan perusnäyttely, maan alla - moderni kaivos, maan aarteet -kivinäyttely, museotunneli - työpäivä kaivoksessa, konenäyttely, rikastamo ja malmin matka. Lisäksi on tietenkin vaihtuviakin näyttelyitä ja siksipä oletan, että esimerkiksi tämä viime kesänä näkemäni taidenäyttely on jo korvaantunut uusilla jutuilla:

Ja sitten se minua kovasti kiehtonut osuus, entisen Vuorenpeikon maan alue, jonka runko on jätetty ruostumaan pystyyn paikoilleen:

Olen ihminen, joka huvikseen lukee välillä nettisivuja ulkomaisista ja suomalaisista hylätyistä huvipuistoista ja ylipäänsä seuraa suomalaisten huvipuistojen tilannetta ja esimerkiksi niiden laitemuutoksia, joten olin... no, oikeastaan olin kai aika innoissani huomatessani, että seisoin yhtäkkiä keskellä hylättyä elämyspuistoa. 🙈😅 Tältä siellä näytti arviolta vuonna 1990 tai jotain sinne päin:

Nykyäänkin on toki sekä ulkona että sisällä lapsille leikkialuetta, missä pääsee tekemään vaikka sun mitä (kutsutaan Lasten kaivokseksi), mutta Vuorenpeikon maa on kyllä aika tehokkaasti pyyhkiytynyt pois kaikista lähteistä ja siitä on hyvin, hyvin vaikeaa saada Googlellakaan mitään informatiota irti. 😅 Ehkä nämä minun kuvani ilahduttavat vielä jotakuta, joka erehtyy aihetta tutkimaan. Löytyypähän edes jotain todistetta, että sellainenkin paikka joskus oli. 😁