Kuopio nostalgisoijan silmin

Veljmies-patsas ja kauppahalli, ei paljon kuopiolaisempaa näkyä liene. 🧡

Blogini on ollut valtaisan pitkällä tauolla ihan puhtaasti oman laiskuuteni vuoksi, mutta nyt ajattelin pitkästä aikaa yrittää puhaltaa siihen vähän eloa. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet kiinnostuneita viimekesäisestä Kätkävaara-postauksestani - tilastojen mukaan sitä on käyty katsomassa useammin kuin tyyliin kaikkia muita postauksiani yhteensä. 😁 Tiedä mistä sekin sitten johtuu, ehkä se vain on paikka, josta löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta suhteellisen vähän tietoa ja näin ollen on tyydyttävä tosi epämääräisen blogin tarjoamiin ylikäsiteltyihin ja huonolaatuisiin valokuviin? 🤣 Oletettavasti tämä on juurikin se syy, sillä muistan itsekin ennen reissua googletelleeni paikkaa huonoin tuloksin ja olleeni paikan päällä ihan että "Mitä helskuttia, täällähän on ihan hulluna kaikkea upeaa ja niitten parin hassun nettikuvan pohjalta mietin, että kannattaako edes käydä..." Käykää Kätkävaaran luontopolulla, ihmiset! Jos siis liikutte Tervolassa päinkään. Tämän postauksen aihe on kuitenkin huomattavasti kalakukkoisempi.

Veljmiehen usein unohdettu sisaruspatsas Siskotyttö Kauppahallin toisella laidalla.

Vaikka nykyään täällä lapissa vaikutankin ja lapin kesästä pääasiassa postauksiani runoilen, olen silti aina ja ikuisesti sydämeltäni savolaenen. Sillä siellä mie kasvoin ja siellä kumpikin vanhemmistanikin varttui ja molemmat sukuni pääasiassa vieläkin käsittääkseni vaikuttavat. Joka kevät alan tuntea kaipuuta, joka minut jossain kohtaa kesää sinne vie pariksi päiväksi tätä hieman erilaista eloa ihmettelemään. Tähän väliin kerron, että kävin savossa kyläkaupassa, jonka tiskillä oli lappu "Aion pitää tämän kylän juoruämmät liekeissä loppuun asti". Ah, siis juuri kaikki tällainen... En mie usko, että moiseen Helsingissä törmäisi. 🤣

Varsinaisesti en varttunut Kuopiossa, mutta perheenjäseneni asui siellä ja muutenkin se oli kotikylääni lähin yhtään menevämpi paikka, joten kyllähän siellä nuoruus tuli kuitenkin vietettyä. Tässä kuvasarjassa esittelen ne paikat, jotka itse haluan nähdä joka kerta Kuopiossa käydessäni vuodesta toiseen. 💚

Kuopion tori, tuo mualiman napa, tulikin mainittua jo heti kättelyssä (koska kuka aloittaa Kuopiosta puhumisen jostain muualta kuin sieltä?), mutta kauppahallin ja patsaiden ja yleisen torielämän ja kalakukkojen ja muikkujen lisäksi olen itse aina rakastanut torin toisella puolella kohoavaa kaupungintaloa ja sen arkkitehtuuria. Torin aluehan on pysynyt sinällään samana jo vuosikymmeniä, että siinä on aina ja ikuisesti vieressä Carlson ja Sokos esimerkiksi, mutta toki paljon liikkeitä on myös lopettanut ja uusia on putkahtanut niiden tilalle. Anttilan katoaminen oli tietenkin tunnetasolla katastrofi silloin joitain vuosia takaperin, onneksi edes se Veljmies-ruokakauppa jäi paikoilleen (ja Rax-pitsabuffet, jossa nuoruudessa tuli käytyä jatkuvasti, mutta jossa nyt en ole kyllä iiiihan viime vuosina pistäytynyt... 😅 ). Torilla kulkiessani muistelin aikaa, kun siinä Sokoksen vieressä oli alakerta pyhitetty Tiimarille ja rakennuksen nurkalla oli Carrols-hampurilaisravintola, josta isäni yleensä kävi minut hakemassa jos olimme sopineet, että hän tarjoaisi minulle kyydin kotiin vietettyäni päivän Kuopiossa shoppailemassa kirpputoreilla ja no, siellä Tiimarissa kai lähinnä. 

Tämä kuva on Kuopion sankarihautuumaalta eli Sankaripuistosta, joka sijaitsee aivan torin vieressä. Sinällään on ehkä erikoista, että haluan nähdä sankarihautuumaan joka kerta Kuopiossa vieraillessani, mutta Minun Nuoruudessani se oli jostain syystä paikka, jonka läpi kuljettiin aina ja kaikkialle ja jonne jopa pysähdyttiin istuskelemaan. Päätellen nurmikolla alkuviikosta pyörineistä roskista, sinne pysähdytään istuskelemaan vielä tänä päivänäkin. Roskaamista en tajua alkuunkaan, hautuumaalla nyt varsinkaan. Siivotkaa jälkenne täällä(kin) liikkuessanne.

Snellmanin puisto oli pitkään remontissa, joten tämä oli ensimmäinen kerta aikoihin, kun pääsin kulkemaan sen läpi. Kun Olin Nuori, sen nurkalla sijaitsi pieni kioski, josta kaverini tapasi käydä ostamassa röökiä. Muuten puisto on aina ollut minulle enemmän läpikulkureitti kuin paikka, johon pysähtyisin pitkäksi aikaa hengailemaan. Istutukset siellä ovat kyllä aina olleet kauniita ja minua on aina ilahduttanut niiden perinteikkyys ja suhteellinen muuttumattomuus. Ja onhan tämä oikeasti yksi keskustan kauneimmista paikoista takana kohoavan tuomiokirkon ansiosta.

Mammutistaan kuuluisa Kuopion luonnontieteellinen museo on ollut peruskorjausremontin takia kiinni syksystä 2018. Harmillisesti olin juurikin syksyllä 2018 alkanut suunnittelemaan, että kävisin siellä pitkästä aikaa ja olin juuri ajamassa kotiin lappiin Kuopion reissultani, kun radiossa kerrottiin, että museon on muuten sinä päivänä pistetty kiinni ja avataan seuraavan kerran vuonna 2021. Hitsi, että muuten harmitti. Ja harmittaa vieläkin! 😁 Ensi kesällä suuntaan sinne heti kun vain mahdollista. Mammutti (Häkä nimeltään, nimetty Kari Häkäniemen mukaan) on oikeasti varsin vaikuttava ilmestys, suosittelen käymään katsomassa sitä edes kerran elämässä. Itse olen sen kerennyt näkemään useampaankin otteeseen, sillä se paljastettiin vuonna 1999, jolloin olin 14-vuotias ja asuin vielä seudulla. Se valtava hämärä huone tähtikattoineen, missä se ikiaikainen olento seisoo edessäsi. Se on melkoinen kokemus, oikeasti! Ainakin ennen siellä on myös roikkunut katosta muita eläimiä kyydissään lennättävä reki, joka on mielestäni aina ollut jotenkin... no, karmiva oikeastaan. Antaa sille koko tilalle vähän karmivan tunnelman. 😅 Kiinnostava museo muutenkin. En - kuten todettua - malta odottaa, että pääsen sinne uudestaan pitkästä aikaa! 

 

Minna Canth on tietenkin kuopiolaisten ykkösylpeyksiä heti Irene Partasen legendaaristen kalakukkojen jälkeen ja daami näkyy vahvasti katukuvassa vielä näin 123 (laskinko oikein?) vuotta kuolemansa jälkeenkin. Yleensä en käy hänen nimikkopuistossaan, sillä se ei sijaitse nuoruuteni kävelyreittien varrella, mutta nyt kävin nappasemassa kuvan sen vaikuttavasta Canth-patsaasta. Minna Canthin kotitalo - kauniin vihreä Kanttila, jonka kylkeen rouvan kasvot on ikuistettu - on sen sijaan aina osunut reittieni varrelle. Talo oli jossain vaiheessa jopa purku-uhan alla, mutta onneksi tämä pala kuopiolaista historiaa on ainakin toistaiseksi saanut jäädä pystyyn.

Kuopion ordotoksinen kirkko eli Pyhän Nikolaoksen katedraali. Sen vieressä sijaitseva puistoalue on luullakseni nimeltään Piispanpuisto? Perheenjäseneni asui aikoinaan Väinölänniemellä (joo, arvatkaa minne loput kuvat keskittyvät... 😁 ), joten tästä on kuljettu ohi kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Olen aina ihaillut katedraalin arkkitehtuuria - kreditit sinne minne kuuluvat, opin juuri että rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari A. Isakson.

No ei Kuopiota ilman Kuopion satamaa. 🥰 Tapaan ottaa huoneen sataman Scandicista ihan vaan sen vuoksi, että siitä pystyy näppärästi viettämään illan kierrellen pitkin satamaa ja Väinölänniemen puistoa. Minulle satama on aina ollut ennen kaikkea paikka, missä käydä kävelyllä iltaisin sen rauhoituttua, mutta päiväsaikaan siellä on tietenkin enemmän tekemistä. Itse kävin kesällä 2019 Kallavesj-risteilyllä ensimmäistä kertaa varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja oli kyllä ihana tapa viettää hellepäivää se. Nyt näin, että tarjolla olisi ollut jopa kaupungin ihailua vesitasokoneesta käsin, mutta vähän turhan hintavaa lystiä mahtuakseen minun reissubudjettiini. 😅

Nämä city-sorsatkin nauttivat iltakävelystä satama-alueella.

Kuopiossa on monia puistoja (mikä on minusta yksi parhaista asioista kaupungissa!), mutta itselleni niistä tärkein tulee aina olemaan Väinölänniemi eli Vänäri. Siellä on tullut vietettyä ilta jos toinenkin. 💗 Näitä huvimajoja kutsuimme kaveripiirissäni nuoruudessani Jeesus-kappeleiksi niitten ristikuvioinnin takia ja sillä nimellä ne päässäni kulkevat vieläkin. Tämä Jeesus-kappeli (niitä on ainakin kolme, mutta yhdestä puuttuu ristikuviointi, joten siihen hellittelynimi ei oikein istu 😁 ) sijaitsee Römön saarelle johtavan sillan vieressä. Tulen itse hyvin vahvasti duunariperheestä ja asustin lapsuuteni erittäinkin vaatimattomassa rivitalokaksiossa pieneellä tuppukylällä. Römö oli minulle ja kaikille tuntemilleni ihmisille maailman tosirikkaiden kotisaari. 🤣 No hei, siihen aikaan ei ollut internetiä eikä mitään Rikkaat Amerikan Ökyrouvat -realityja, joten päätelmät tehtiin hyvinkin suppealla otannalla... Römön saareen uskalluttiin varoen kävelylle ja sitten huokailtiin ihastuksesta kaikkien niiden aivan upeiden mutta itselle täysin saavuttamattomissa olevien talojen äärellä. 🤣 Minulla ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä Rönön saarella näyttää nykyään, sillä en ole käynyt siellä ainakaan 20 vuoteen. Ei kai siellä nyt ihan mitään Aurinkokuninkaan palatsiin vertautuvia rakennuksia sentään ole, mutta silloin aikoinaan se tuntui idylliltä, johon ehkä kourallisella ihmisiä Suomessa oli varaa päästä osalliseksi. 😁

Ja siellä jossain kaukaisuudessa siintää tietenkin siluettina Puijon torni. 💙