Kirkkolammen puisto
Jos minun pitäisi Arktikumin rannan ohella valita jokin suosikkipaikkani Rovaniemeltä, olisi se ehdottomasti Rovaniemen kirkon ympäristö. Kirkko itsessäänkin on oikein kaunis ja jykevä kivikirkko ja sen viereisellä pienellä hautuumaalla rautaisine hautaristeineen vallitsee väkevän harras tunnelma, jota kaikkein uusimmat kirkkomaat eivät enää voi ainakaan minun silmissäni saavuttaa.
Kirkon takana keskustasta päin lähestyttäessä avautuu kaunis Kirkkopuiston lampi, jolle kirkkomaan harras tunnelma on onnistuttu laajentamaan. Lammen ympäri voi käyskennellä polkua pitkin huumaantuneena kukkivien pensaiden tuoksusta ja ihastella näihin aikoihin vuodesta samalla, miten paikalliset vesilinnut ovat kerääntyneet jokoittain rantanurmille ja kaislikkoon opettamaan poikasilleen, miten puistosorsana ollaan ja eletään. 🦆
Välillä voi istahtaa pieneen huvimajaan katselemaan muita kulkijoita sekä kirkkaana kimmeltävää lammen pintaa. Ja viimeisenä silauksena kristityn ihmisen rauhoittumiselle lammen ympärille on sijoitettu psalmin 23 (Herra on minun paimeneni - the Lord is my Shepherd) säkeitä metallisiin kyltteihin.
Välillä voi istahtaa pieneen huvimajaan katselemaan muita kulkijoita sekä kirkkaana kimmeltävää lammen pintaa. Ja viimeisenä silauksena kristityn ihmisen rauhoittumiselle lammen ympärille on sijoitettu psalmin 23 (Herra on minun paimeneni - the Lord is my Shepherd) säkeitä metallisiin kyltteihin.
Ja sitten se kukkaloisto. Tietenkin se kukkaloisto. 💚 Kun helmikuussa 2014 muutin Rovaniemelle savo-karjalasta, olivat pohjatietoni alueesta... no, lähdetään nyt siitä että Iisalmi oli vissiin pohjoisin paikka, missä olin eläessäni käynyt. Sellaisella tasolla. 🙈😹 Mie muistelen ajatelleeni suunnilleen, että täällä kasvaa jäkälää ja vaivaiskoivua, sillä minulle koko lappi oli yhtä paljasta erämaata eteläisintä ja urbaaneinta kolkkaansa myöten. 😹 Ja koska ensimmäinen käyntini Rovaniemellä ajoittui tammikuuhun, ei täällä ollut vielä kuukausiin nähtävissä konkreettista todistusaineistoa muusta (no, puut olivat yllätyksekseni sentään varsin täysmittaisia lumimassan alla 😁). Sitten ihan omalle pihamaalleni alkoi ilmestyä valkeiden kinosten tilalle pikkuhiljaa jotain vihertävää. Angervoja ja tuoksuvatukkaa lähinnä, ei ehkä maailman kauneimpia kasveja mutta sentään kukkivia ja takuulla kestäviä. Muutama iiris, maksaruohoa, lapinnauhusta, lapinakileijaa ja jalopähkämöä. Näistä olin aidosti riemuissani, ihkaoikeita kukkia sentään. 💚 Oletin niiden olevan suunnilleen ne ainoat kasvit, jotka paikan lyhyessä kesässä kerkeäisivät kukkaan. Sitten kävin ensimmäistä kertaa kirkkolammella. 😹🌼
Kirkkopuisto loistaa koko kesän riemunkirjavana ja rehevänä. 💚 Siniset ritarinkannukset kurkottelevat taivaita, hempeät pionit loistavat valtavina ryhminä, valkohärkit ja päivänkakkarat kimmeltävät hohtavan valkeina auringossa, kullankeltaiset kullerot sekä monet, monet muut perennat täydentävät näkyä kukin vuorollaan. Ehdottomasti parhaimpia asioita kotikaupungissani. 💚
Kommentit
Lähetä kommentti